FAQ

Yhteinen pöytä on Suomen ensimmäinen ruoka-avun kehittämisen malli, jossa kaupunki on ottanut vetovastuun ja rahoittanut ja rakennuttanut hävikkiruokaterminaalin. Seurakuntayhtymä on toisena hallinnoijana ja rahoittajana. Vantaan kaupunki ja Vantaan seurakuntayhtymä ovat palkanneet viisihenkisen tiimin. Tiimi kehittää vantaalaista ruoka-apua erittäin laajan ruoka-apua jakavan verkoston kanssa yhdessä.

Yhteinen pöytä kerää keskitetysti hävikkiruokaa lahjoittajilta hävikkiruokaterminaaliin, josta se kuljetetaan tehokkaasti eteenpäin vantaalaisille ruoka-avun jakajille (tammikuussa 2020 ennen koronaa 80 jakavaa tahoa). Samalla Yhteinen pöytä kouluttaa, valmentaa ja tukee verkostoon kuuluvia ruoan jakajia ruoka-aputoiminnan kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Yhdessä ratkaistaan myös mahdollisia konflikteja ja epäkohtia.

Yhteisen pöydän mallissa lahjoitettu ruokahävikki tulee tehokkaasti hyötykäyttöön laadukkaan ja keskitetyn logistiikan ansiosta. Kehitämme ruoka-apua yhteisölliseksi ja osallistavaksi, mikä lisää ruoka-avun saajan ja jakajan hyvinvointia ja toimijuutta. Samalla yhteiskehitämme verkostomaista toimintakulttuuria ruoka-avun kentällä. Työllistämme myös pitkäaikaistyöttömiä ruokahävikin logistiikassa ja tarjoamme vapaaehtoisille mielekästä tekemistä. Kaikki tämä on kiertotalouden edistämistä.

Vantaalaiseen verkostoon kuuluu yli 50 ruokahävikin lahjoittajaa, kuten kauppoja, elintarviketehtaita ja tukkuja, sekä noin 80 ruoka-apua monipuolisesti jakavaa eri tahoa (tammikuu 2020). Näitä ovat muun muassa yhdistykset, kaupungin erilaiset toimipisteet ja seurakunnat. Viikoittain ruoka-avusta hyötyy 5000 – 10 000 vantaalaista. Ruokahävikkiä hyötykäytetään viikossa keskimäärin 20 000 kiloa.

Yhteisen pöydän ruoka-apuverkostoa ja yhteisöllistä toimintakulttuuria ja verkostoa on rakennettu vuodesta 2013 alkaen yhdessä kaikkien halukkaiden ruoka-avun jakajatahojen kanssa.

Koronavuonna 2020 hävikkiterminaali oli koko ajan toiminnassa ja puolet verkostosta jakoi edelleen ruoka-apua. Kevään noin 2 kk poikkeusajan aikana organisoitiin yhdessä kaupungin kuntalaispalvelujen ja työllisyyspalvelujen kanssa myös hätäruoka-apukassien kotiinkuljetus (noin 40 000 kassia).

Yhteisen pöydän tavoitteena on – nyt koronan jälkeen – palauttaa vantaalainen ruoka-apu ulkoleipäjonoista sisätiloissa tapahtuviin ruoan jakamisen muotoihin ja kehittää ruoka-apua siten, että ihminen tulee samalla kohdatuksi kokonaisvaltaisesti ja kunnioittavasti ja eteenpäin tukevasti. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi yhteistä lounasta tai aamupalaa, jonka yhteydessä voi saada palveluneuvontaa ja mukaansa myös ruokakassin. Yhteinen pöytä ei ole vain ruoka-apua ja ruokahävikkiä vaan pyrimme laaja-alaisemmin lisäämään ruoka-avun saajan ja antajan hyvinvointia ja toimijuutta. Se tapahtuu parhaiten paikallisissa matalan kynnyksen yhteisöissä. Yhteisöllisyys ja paikallisuus ovat meille tärkeitä arvoja.

Sitra ja Yhteinen pöytä tekivät joulukuusta 2017 joulukuuhun 2019 kaksivuotisen projektin, jotta Yhteisen pöydän toimintamallia voitiin alkaa soveltaa myös muualle Suomeen. Vantaalaisen ruoka-avun kehittämisen keskeisiä onnistumisia, oppeja ja käytäntöjä on hyödynnetty paikallisesti ja alueellisesti jo 15 eri alueella (Hukaton Vantaa). Kaupunkien mukaantuloa ruoka-avun kehittämiseen ja ylläpitämiseen kaivataan edelleen monella alueella isompien resurssien tarpeessa. Myös seurakunnat ja seurakuntayhtymät ovat monella alueella mukana rahoittamassa toimintaa kuten Vantaallakin.

Helsingissä on avattu vuoden 2021 alussa Stadin safka, joka on helsinkiläinen sovellus Yhteisestä pöydästä.

Ideaalinen päämäärä on tietenkin se, etteivät ihmiset enää tarvitsisi ruoka-apua eikä ruokajärjestelmässä syntyisi hävikkiruokaa. Sillä välin haluamme vähentää ruoka-avun leimaavuutta ja lisätä ihmisten hyvinvointia kehittämällä ruoka-apua suuntaan, jossa tarvittavan ruoka-avun voisi saada ilman häpeän leimaa paremman palveluihin ohjauksen ja muun matalan kynnyksen kansalaistoiminnan ohessa.

Ruokahävikillä tarkoitetaan syömäkelpoista ruokaa, joka syystä tai toisesta ei päädy heti syötäväksi. Ruokahävikkiä syntyy koko ruoan tuotantoketjun aikana alkutuotannosta kotitalouksiin asti. Suomessa syntyy Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan vuosittain 400 – 500 miljoonaa kiloa ruokahävikkiä, joten kyse on laajamittaisesta ilmiöstä. Ruoka-apuna jaettava ruokahävikki on täysin syömäkelpoista ja usein vähintään yhtä laadukasta kuin kaupassa myytävä ruoka. Tehtaista suoraan saatava hävikkiruoka/ylijäämä on tuoreempaa kuin mitä kaupasta voi ostaa.

Yhteisen pöydän hävikkiruoka tulee kaupoista, elintarviketehtaista ja tukuista. Osassa ruoasta sekä parasta ennen että viimeinen käyttöpäivä -päiväykset saattavat olla lähellä, mutta iso osa ruoasta päätyy Yhteiseen pöytään muista syistä, kuten kysynnän vaihtelun, tuotannollisten syiden tai pakkauksen ulkonäköön liittyvien syiden takia. Yhteisessä pöydässä noudatetaan tarkasti Ruokaviraston ohjeistuksia ja jatkuvalla laaduntarkkailulla varmistetaan ruokaturvallisuuden toteutuminen.

Kyllä. Kun yksi toimija organisoi logistiikan keskitetysti, se säästää kaikilta henkilöresursseja, rahaa ja aikaa. Näin vältytään myös päällekkäiseltä tekemiseltä. Ruoka-avun jakaja säästää selvää rahaa, kun ruokahävikin logistiikka ruoka-avuksi on keskitetty yhdelle toimijalle, eikä kaikkien tarvitse hakea ruokaa jostakin omilla autoillaan. Näin pienenevät samalla jaettavan ruoan kustannukset ruoka-avun jakajille. Samalla ruoka-apua jakava taho voi kohdentaa resurssinsa ydintoimintaansa, sillä elintarvikelogistiikka on aikaa vievää ja vaatii suuria taloudellisia panostuksia.

Riippumattoman arvioitsijan selvitys (4Front Oy:n tekemä vaikuttavuusarviointi, linkki) osoitti, että Yhteisen pöydän taloudelliset ja ekologiset hyödyt ovat ilmeisiä. Selvityksen mukaan Yhteisen pöydän verkosto koki hyötyvänsä uudesta mallista. Suurin osa ruoka-apua jakavista paikoista (mm. yhdistyksiä, seurakuntia ja kaupungin asukastiloja) sanoi saavansa Yhteisen pöydän ansiosta lisää ja monessa kohdin monipuolisempaa hävikkiä aiempaan verrattuna. Yhteisen pöydän kuljetuspalvelu on ilmainen, ja suurin osa mukana olevista kokee sen säästävän heidän omia resurssejaan.

Mallilla on myös monia hyviä kerrannaisvaikutuksia: Ruokahävikin päätyminen hyötykäyttöön pienentää myös biojätekuormaa, siitä koituvia kustannuksia ja siten myös ruoan hiilijalanjälkeä.

Perinteisen ruoka-apukentän tapana on ollut jakaa ruokaa yksin, koska on koettu tarvetta kilpailla hävikistä ja resursseista. Tämä ajattelumalli on selvästi muuttumassa valtakunnallisesti. Myös ruoka-avun kentällä nähdään nyt yhteistyön mahdollisuuksia ja hyötyjä. Yhteisen pöydän malli perustuu ruoka-apua jakavien toimijoiden verkostoon ja yhteistyöhön ja julkiseen tukeen sen taustalla. Yhteinen pöytä tukee vantaalaisia ruoka-avun jakajia hävikkiruoan lisäksi tarjoamalla heille viisihenkisen tiimin kautta tukea ja välineitä oman toiminnan kehittämiseen ja paikallisen verkoston vahvistamiseen. Me uskomme, että parhaita tuloksia saadaan aikaan, kun ruoka-avun kehittämistyötä tehdään yhdessä kaikkien halukkaiden paikallisten toimijoiden kanssa siten, että joku taho koordinoi työtä.

Yhteisen pöydän vaikuttavuusarvioinnin mukaan (linkki) vantaalainen ruoka-apua jakava verkosto kokee, että oman ruoka-aputoiminnan kehittämiseen Yhteisen pöydän tiimiltä saatavilla oleva tuki on heille tärkeää. Ruoka-apua jakaville toimijoille paikallinen ruoka-apuverkosto tarjoaa mahdollisuuden vertaistukeen. Hyviä käytäntöjä jaetaan verkoston toimijoiden kesken, mikä parantaa ruoka-avun organisointia ja on ratkaissut toiminnassa kohdattuja haasteita. Koronavuoden kriisiaikana vertaistuki oli monessa paikassa tarpeen.

Hyvinvointi- ja sosiaaliset vaikutukset ovat keskeisessä roolissa, kun verrataan Yhteistä pöytää ns. perinteisempiin ruoka-avun jakamisen malleihin kuten pelkkiin leipäjonoihin. Haastatelluista ruoka-avun saajista valtaosa kokee, että yhteisöllinen ruoka-avun jakotapa (yhteisölounaat, kahvitukset, tapahtumat, aamupalat, joissa mukana on kassijakoa) on muodostanut ja tiivistänyt yhteisöjä ja vahvistanut inhimillistä kohtelua ja kohtaamista. Yhteisöruokailun koetaan parhaimmillaan vähentävän eri ryhmien välillä vallitsevaa eriarvoisuuden tunnetta. Työllistämistoiminta puolestaan vahvistaa tukityöllistettyjen toimijuutta ja auttaa konkreettisesti takaisin työelämään.

Yhteisen pöydän verkostossa ruoka-apu on ilmaista. Yhteinen pöytä ei kannata ruoka-avun vastikkeellisuutta missään muodossa. Ruoka-apua pitää saada, jos on nälkä, ilman toimenpiteitä tai kortteja. Ketään ei myöskään saa velvoittaa osallistumaan mihinkään.

Joissakin hävikkiruokailupaikoissa ennen koronaa kerättiin vapaaehtoinen kolehti hävikkiä täydentäviin ostoksiin. Tämä oli ruokahävikin lahjoittajien mielestä sallittua. Hävikistä ei aina saa kokonaista ateriaa vaan moni paikka ostaa jotain lisää täysipainoisen aterian tekemiseen tai kahvituksiin. Jokainen ruoka-avun jakopaikka määrittelee silti itse oman toimintansa. Ruoka-avun jakotavoista keskustellaan verkoston kanssa ja yritetään kehittää yhdessä kestäviä ratkaisuja.

Ruoka-avun uudistamisen tavoitteena ja tuloksena Vantaalla on ollut saada ruoka-avun jakopaikkoja ympäri kaupunkia, jotta niihin olisi mahdollisimman lyhyt matka. Ruoka-apupisteiden määrä on nelinkertaistunut viidessä vuodessa ja nyt niitä löytyy myös Länsi-Vantaalta. Joka suuralueella on ruoka-apupisteitä ja esim. Korsossa jopa 7 paikkaa koronasta huolimatta.

Julkisessa keskustelussa paljon esillä olleet pitkät ulkoleipäjonot ovat itse asiassa Suomen ruoka-apukentällä melko harvinaisia ja valtaosa suomalaisesta ruoka-aputoiminnasta on muuta kuin ulkona tuntikaupalla jonottamista. Ruoka-apuyhdistykset pitkin Suomea kertovat, että heidän tarjoamansa ruoka-apu on pääosin jo nyt hyvin monimuotoista ja paikallisesti hajautunutta. Koronapandemiakaan ei ole muuttanut tätä perusasetelmaa, vaikka koronan takia ruoka-apu pakotettiinkin väliaikaisesti takaisin ulkokassijonoihin.

Ruoka-apu.fi -sivustolta voi käydä katsomassa, millaista suomalainen ruoka-apu nyt on.

Yhteisöllisellä ruoka-avun jakotavalla ei tarkoiteta, että kyse olisi vain yhdestä ateriasta, joka on pakko käydä syömässä tai sen yhteydessä on pakko osallistua johonkin toimintaan. Suurimmassa osassa sisätiloissa tapahtuvasta ruoka-avusta jaetaan tai on täysin mahdollista jakaa ruokakasseja mukaan kotiin, sekä Vantaalla että muualla Suomessa. Halutessaan voi hakea vain sen kassin. Vantaan ruoka-apupisteistä yli 60 prosentissa jaetaan kasseja mukaan (vuonna 2018).

Koronapandemian aikana kaikki ruoka-apu pakotettiin ulkoleipäjonoihin, ja kaikki yhteisölliset ruoka-avun muodot ovat pitkälti tauolla. Tämä on tuonut esiin valtavan yksinäisyyden ja yhteisöllisyyden kaipuun, jota toivottavasti pääsemme pian paikkaamaan.

Oikea yhteisöllisyys tarkoittaa myös sitä, että ihmiset saavat itse valita, riittävätkö voimat, aika tai halu seurusteluun ja yhdessä olemiseen vai haluavatko vain poimia ruoan mukaansa. Siksi on tärkeää kehittää ja jakaa ruoka-apua niin, että avun saajien tarpeita aidosti kuunnellaan ja eikä heitä painosteta mihinkään.

Ruoka-apututkimusten ja erilaisten kyselyjen mukaan ruoka-avussa monille on tärkeää kohtaamiset ja sosiaaliset kontaktit. Erilaiset kyselyt kertovat, että iso osa ruoka-avun kävijöistä pitää yhteisöllisistä ruoka-avun muodoista.

Samalla on hyvä muistaa, että pääkaupunkiseudun leipäjonot tai suurin osa ruoka-avun muodoista eivät tällä hetkelläkään tavoita kaikista heikoimmassa asemassa olevia, muun muassa niitä, jotka eivät pääse kotoaan pois. Jotkin ruoka-aputoimijat pystyvät paikallisesti viemään ruokaa koteihin, mutta tämä on poikkeus.

Meidän mielestämme ruoka-apu pitää aina jakaa inhimillisesti ja kunnioittavasti. Samalla on pyrittävä vahvistamaan ihmisten hyvinvointia ja omaa toimijuutta. Vähintä, mitä voimme tehdä, on jakaa ruoka sisätiloissa ilman liian pitkää odotusaikaa sään armoilla.

Leipäjonot ja ruoka-avun tarve voidaan poistaa ainoastaan parantamalla sosiaaliturvaa, työllisyyttä ja tarjoamalla kohtuuhintaista asumista. Näitä poliittisia päätöksiä odotellessa hyvin monet ovat jo kohta vuosikymmenen toimineet niin, että ruoka-apu on kehittynyt ja monipuolistunut. Kehitystyötä ja yhteistyötä tehdään jatkuvasti ja innostuneesti ympäri Suomea. (Ruoka-apu.fi)

Ennen koronaa leipäjonot olivat jo monella paikkakunnalla hävinneet monipuolisemman ja sisätiloissa tarjottavan ruoka-avun tieltä. Näin oli Vantaallakin. 80:sta ruoka-apua jakavasta paikasta vain neljä tarjosi ruoka-apua enää ulkoleipäjonossa. Korona luonnollisesti muutti tilanteen väliaikaisesti.

Hyvällä yhteistyöllä kehitämme edelleen ruoka-apua siten, että se voimistaa avunsaajan toimijuutta laajemmin kuin vain ruoka-apukassin saamisen kautta. On myös hyviä esimerkkejä, miten ruoka-avun jakoa sisäisesti uudelleen organisoimalla leipäjonoja voidaan ensin lyhentää, jotta ulkona seisomisen aika lyhenee, ilman, että tarvitaan uusia tiloja.

On mahdollista piilottaa myös ongelmat näkyvälle paikalle, jossa niitä voi siunailla ja kauhistella tekemättä niiden hyväksi mitään. Tarkoituksena ruoka-avun kehittämisessä ei ole piilottaa ongelmia, vaan tarjota ihmisille tukea sisätiloissa ja mahdollisuus saada apua ilman häpeää. Leipäjonossa seisominen vie paljon aikaa ja sen ajan voisi käyttää mielekkäämminkin oman elämän asioita hoitaen. Ulkona sään armoilla seisottaminen on sitä, mikä yhä useamman silmissä näyttää epäinhimilliseltä ja alentavalta eikä kuulu nyky-Suomeen. Ruoka-apu voidaan jakaa toisinkin ja samalla auttaa ihmistä eteenpäin muidenkin haasteiden suhteen, jos hän sitä haluaa. Ruoka-apu tarjoaa sosiaalisuutta ja yhteisöä muuallakin kuin ulkona jonomuodossa.

Hinta riippuu todella paljon siitä, mitä tarjotaan, valmistetaanko ruoka kokonaan vai osittain hävikistä, kuka ruoan tekee, kuinka paljon sitä tehdään kerralla ja kuinka paljon sen ravitsemukselliseen tasoon ja ulkonäköön halutaan ja pystytään satsaamaan.

Yhteisen pöydän vantaalaisessa verkostossa ruoka-avun jakajatahojen valmistama ja suurimmalta osin hävikistä valmistettu annos maksaa muutamista kymmenistä senteistä pariin euroon, riippuen edellä mainituista tekijöistä. Moni paikka laittaa omistaan vähän lisää, jotta ateriaan saadaan puuttuvia ainesosia.

Eivät jää. Tietoomme ei ole tullut, että kaupat jättäisivät aiempia yhteistyökumppaneitaan ilman hävikkiä Vantaan Yhteisen pöydän takia, jos yhteistyö on aiemmin toiminut hyvin. Silti on tärkeää, että näistä pelisäännöistä aletaan nyt keskustella valtakunnanlaajuisesti ja että niistä tehdään reilut kaikille.

Päinvastoin, Yhteisen pöydän lahjoittajat ovat tarkkoja tasapuolisuudesta ja meidän hävikkiterminaalimme on menettänyt kuormia muille ruoka-aputoimijoille, kun lahjoittaja on halunnut palvella uusiakin tulijoita.

Kauppojen liitot ja elintarviketeollisuus ovat valmiita keskustelemaan ruoka-aputoimijoiden kanssa laajemmin hävikin jakamisen pelisäännöistä. Yhteisen pöydän mallia on kannatettu lahjoittavien yritysten keskuudessa sen vaivattomuuden, luotettavuuden ja ammattimaisen logistiikan vuoksi. Siksi kauppa ja teollisuus ovat mielissään keskitetyn hävikin logistiikan mallin mahdollisesta leviämisestä myös pääkaupunkiseudulle ja muualle Suomeen.

Yhteisen pöydän mallissa Vantaalla verkoston jäsenet voivat hyvin hankkia hävikkiä myös muualta kuin keskitetyn jakelun kautta. Monilla on omia, perinteisiä lahjoittajia Yhteisestä pöydästä tulevan ruoan lisäksi. Toisaalta pelot lahjoitettavan ruoan vähenemisestä ovat osoittautuneet turhiksi. Valtaosa Yhteisen pöydän verkoston ruoka-aputoimijoista kokee saaneensa Yhteisen pöydän myötä saman verran tai jopa enemmän jaettavaa ruokaa kuin aiemmin.

Sitra on hyväksynyt meidät osaksi ensimmäistä Kiertotalouden tiekarttaansa, Kestävän ruokajärjestelmän osioon, jota kautta mallimme ekologiset ja kiertotaloushyödyt tulevat näkyviksi. Yhteisen pöydän toiminta luo kiistattomien sosiaalisten ja verkostohyötyjen lisäksi myös ruokahävikin höytykäytön edistämistä ja sen kehittämistä.

Sitran rahoittamassa Hukaton Vantaa -projektissa (2017 – 2019) mallinnettiin ja arvioitiin vantaalainen ruoka-avun verkostomainen malli, jotta sen keskeisiä onnistumisia, oppeja ja käytäntöjä voidaan hyödyntää ja toteuttaa paikallisesti muuallakin. Siten Yhteisen pöydän toimintamallia voidaan tarjota sovellettavaksi myös muualle Suomeen. Hukaton Vantaa -projektin aikana ja myös sen jälkeen Yhteinen pöytä tuki ja konsultoi kumppanialueitaan heidän ruoka-aputoimintansa kehittämisessä.

Helsingin ruoka-avun malli on helsinkiläinen sovellus Vantaan Yhteisestä pöydästä. Helsinki oli Yhteisen pöydän ja Sitran projektin kumppanialue, eli Helsinki hyödynsi Vantaan kokemuksia oman mallinsa rakentamisessa. Jokainen projektin kumppanialue soveltaa mallia omalla tavallaan ja Hukaton Vantaa -projektin konsultaatiot tähtäsivät juuri paikallisen sovelluksen etsimiseen. Eri paikkakunnilla on ruoka-avun kentän suhteen erilainen tilanne ja erilaiset yhteisöt, joten Yhteisen pöydän mallin suora kopiointi ei ole järkevää eikä niin saada aikaan toimivaa mallia.

Yhteisellä pöydällä on edelleen nämä 15 kumppanialuetta, joissa kussakin rakennetaan oman näköistä sovellusta Yhteisen pöydän mallista. Yhteistä näille sovelluksille on verkostoyhteistyö, yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin lisääminen sekä ruokahävikin hyötykäyttö kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Alueittain vaihtelee muuan muassa se, mikä taho verkoston rakentamista ja yhteistä kehitystyötä vetää.

Yhteinen pöytä

Mikä on Yhteinen pöytä?

Mihin Yhteinen pöytä pyrkii?

Mitä on ruokahävikki ja millaista ruokaa Yhteisessä pöydässä jaetaan?

Säästääkö Yhteisen pöydän mallin mukainen ruoka-avun jakelu hävikkiterminaalien kautta resursseja?

Miksi Yhteinen pöytä korostaa ruoka-avun verkoston ja yhteisöllisyyden merkitystä?

Onko ruoka-apu vastikkeellista?

Pitääkö ruoka-avun saajaksi rekisteröityä?

On väitetty, että leipäjonojen vähentämisen riskinä on, että ruoka-apua hakemaan on pitempi matka ja näin apu ei enää tavoita niitä, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Monet leipäjonojen asiakkaista on tavalla tai toisella syrjäytyneitä yhteiskunnasta. Tällöin lähes ainoa asia, mihin he kykenevät, on tulla jonoon. Eikö ole kohtuutonta vaatia heitä yhteisruokailuun?

Miten leipäjonot voidaan poistaa?

Siivotaanko tässä nyt köyhät pois kaduilta, ihmisten silmistä, kuten on väitetty?

Paljonko yhden aterian tuottaminen maksaa?

Myös seurakunnat järjestävät ruoka-avun jakelua. Onko niissä aina myös hengellistä ohjelmaa tarjolla? Täytyykö hartauksiin osallistua, jos käy syömässä?

Suomessa on useita satoja pieniä, keskisuuria ja isoja tahoja, jotka ovat vuosikausia tehneet arvokasta työtä ruoka-avun jakamisessa. Jäävätkö he nyt ilman hävikkiruokaa, jos isot kauppaketjut keskittävät lahjoituksensa hävikkiterminaaliin Vantaalla tai muualla Suomessa?

Miksi Sitra oli mukana Yhteisessä pöydässä?

Miten Helsingin malli Stadin safka eroaa Vantaan Yhteisestä pöydästä?

Millaisille arvoille Yhteinen pöytä rakentuu?

Tietosuoja